keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Oppia yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen Art of Hosting –kurssilta


Vietimme viime viikolla viidenkymmenen hengen voimin kolme kesäistä päivää Otavan opistolla fasilitoinnin taitojen parissa. Itse lähdin kurssille innostunein mutta samalla hieman huolestunein mielin: tunsin väsymystä kevään koitoksista ja mietin, vieläkö voimani riittäisivät kolmen päivän intensiiviseen sosiaaliseen ponnistukseen. Toisaalta olin odottanut tätä tapahtumaa jo pari vuotta: olin kuullut kurssista paljon hyvää tuttaviltani, jotka olivat sille aiemmin osallistuneet. 
Olin hakeutunut kurssille yksi kärkiajatus mielessä: halusin oppia vetämään työpajoja paremmin ja uusilla tavoilla. Kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä tehdessämme ensimmäistä, Four Fold Practice –malliin pohjaavaa harjoitusta huomasin, että olin saamassa paljon enemmän. Oivalsin, että toisten osallistaminen työpajoissa (host others) on vain yksi neljästä fasilitoinnin perusperiaatteesta, joille Art of Hosting (jota voidaan kutsua ehkä jonkinlaiseksi fasilitoinnin filosofiaksikin) perustuu. Muut kolme periaatetta ovat ”Be hosted” eli oma aktiivisuus ja heittäytyminen mukaan keskusteluihin avoimesti; ”Be part of the community”, eli yhdessä oppiminen ja tekeminen, sekä lopulta minulle kurssin aikaan ehkä se tärkein, ”Host yourself”, eli läsnäoleminen, omien tuntemusten kuuntelu ja niiden mukaan toimiminen. Kun tajusin, että voisin tätä periaatetta noudattaen toimia kurssilla omien voimavarojeni mukaan, huokaisin helpotuksesta. Samalla tajusin jotain todella oleellista työryhmien vetämisestä: jos vetäjä ei itse voi hyvin, hän ei voi myöskään antaa parastaan ryhmälle, osallistua täysivaltaisesti sen toimintaan, eikä hänen kärsivällisyytensä välttämättä riitä muiden osallistamiseen ja kuuntelemiseen.


Kurssilla oli mahtavia piirustelijoita, joiden ohjauksesta vastasi Kuvitellen Oy.


Toinen suuri oivallukseni kurssilla liittyi Harvesting eli Sadonkorjuu –menetelmään. Sadonkorjuussa korjataan talteen satoa tehdystä eli dokumentoidaan prosessi, alusta loppuun. Sadonkorjuu alkaa siitä pisteestä, kun havaitaan tarve käynnistää prosessi tai vaikkapa hanke, jossa pureudutaan johonkin kysymykseen, kehittämistehtävään tai vaikkapa tehdään tutkimusta. Sadonkorjuumetodi pitää sisällään kaikkiaan kahdeksan vaihetta, joihin voi tutustua tarkemmin yllä olevan linkin kautta. Karkeasti se voidaan jakaa kolmeen osaan: suunnitteluun, toimintaan ja loppuvaiheeseen. Huomasin, että sadonkorjuumetodi on hyvä apuväline projektihallintaan, koska se muistuttaa, mitä missäkin projektin vaiheessa on syytä pitää mielessä. Huomasin myös sen, että hankkeen loppuvaiheessa on hyvin helppo hypätä suoraan tulosten dokumentoinnista uusiin hankkeisiin, prosessoimatta sitä, mitä hankkeessa oikeastaan tuli opittua. Siispä jatkossa käytän sadonkorjuu metodia hanketyön apuvälineenä, jotta suunnitelmani ovat entistä mietitympiä, dokumentointi kulkee koko ajan rinnalla, ja muistan myös luoda ymmärrystä siitä, mitä kustakin hankkeesta voidaan oppia ja kiteyttää – ennen uusiin hankkeisiin syöksymistä.

Palataanpa sitten vielä alkuperäiseen syyhyn, minkä vuoksi hakeudun Art of Hosting –kurssille, eli ryhmätöiden vetämisen taitoihin. Tästä näkökulmasta minua erityisesti kiinnostaa hiljaisten äänen esille saaminen. Äänekkäiden ja ulospäinsuuntautuneiden ääni kyllä aina tulee esille, mutta entä hiljaisten, ujojen ja introverttien arvokkaat mielipiteet – miten ne saadaan kaikkien tietoon? Tähän opin muutaman hyvän keinon, joista mieliinpainuvin oli piirustelu. Kuvallisen ilmaisun keinoin voidaan virittäytyä samalle taajuudelle, kiteyttää, tuoda esille alitajuntaisia asioita, purkaa kriisitilanteita – ja saada niiden hiljaistenkin ääni kuuluville.

Yhteenvetona kolmipäiväisestä kurssista voin todeta, että fasilitointi on paljon enemmän kuin työpajan vetämistä. Se on osallistumista, osallistamista, yhdessä tekemistä ja itsestä huolehtimista. Kurssi oli hyvin antoisa ja voin suositella sitä kaikille ryhmätyötaidoista ja vuorovaikutuksen kehittämisestä kiinnostuneille. Pystyn varmasti hyödyntämään oppimiani asioita sekä tutkimus & kehittämishankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa, että työpaikkojen kanssa tehtävässä kehittämistyössä.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kyky uudistua on myös järjestötoiminnan elinehto

Kyky uudistua ja kehittää toimintaa ketterästi on yksi työorganisaatioiden tärkeimmistä menestystekijöistä tänä päivänä. Ajan hermolla pysyminen ja uusien toimintamahdollisuuksien löytäminen ovat jokaiselle työpaikkojen ja työelämän kehitystä vähänkään seuraavalle tuttuja sloganeita.

Osallistuessani eilen 6.5.2017 Uudenmaan Marttojen vuosikokoukseen oman Marttayhdistykseni Muijalan Marttojen edustajana huomasin, että ketteryyden ja uudistumiskykyisyyden vaateet, kyky pysyä ajan hermolla sekä paineet löytää uusia toimintamahdollisuuksia, haastavat myös järjestösektoria. Marttojen toiminnassa voidaan tästä näkökulmasta erottaa kaksi tasoa: yhdistystoiminta ja valtakunnan tason vaikuttamistyö.

Valtionavun vähetessä osa yhdistystason työstä siirtyy yhä vahvemmin vapaaaehtoisten vertaistyöksi. Yhdistystoiminnan elinkelpoisuuden näkökulmasta yhteiseen päämäärään sitoutuneet vapaaehtoiset, jotka auttavat ja tukevat toisiaan yli yhdistysrajojen, ovat tärkeässä roolissa. Oletuksena on, että yhdistysten väliset verkostot vahvistuvat jatkossa ja syntyy uudenlaista yhdistystasoa laajempaa yhteisöllisyyttä. Toistaiseksi yhdistystasolla ja yhdistysten välillä tapahtuva työ edustaa perinteistä kotitalouden hoidon ja käsityötaitojen opettamiseen ja ylläpitoon liittyvää työtä. Tällä työllä on keskeinen merkitys arjen taitojen ja yhteisöllisyyden ylläpitäjänä.

Yhdistystason työn rinnalla Marttojen rooli yhteiskunnallisena vaikuttajana on pitkään ollut merkittävä. Jatkossa kansalaisjärjestötyö ylipäätään voi nousta koko yhteiskunnan kestävän toiminnan näkökulmasta merkittävään rooliin. Marttojen agendalla on olla näkyvä vaikuttaja ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttaminen on asia, jonka parissa Martat näkevät itsellään vahvan roolin lähitulevaisuudessa.

Kuitenkin tulevaisuus todennäköisesti tuo vielä suurempia haasteita järjestökentälle, myös Martoille. Tulevaisuudessa palkkatyötä ei todennäköisesti enää riitä kaikille. Mihin palkkatyön ulkopuolelle jäävät käyttävät aikansa ja mistä he saavat merkityksensä elämälle? Kansalaisjärjestöjen tarjoama vapaaehtoistyö- ja harrastusmahdollisuudet ovat jo nyt tärkeitä mielekkäiden toimintamahdollisuuksien tarjoajia. Tulevaisuudessa tämä rooli tullee kasvamaan: järjestöissä toimiminen tulee olemaan uudenlainen työn tekemisen muoto yhä useammalle.

Järjestötyön kehittämisen näkökulmasta tulevaisuuden kehityskulkujen näkeminen ja kyky tarttua ennakkoluulottomasti uusiin mahdollisuuksiin edellyttää järjestöiltä ketteryyttä ja uudistumiskyvykkyyttä. Kuitenkin haasteeksi voi muodostua toiminnan skaalaminen nykyistä huomattavasti laajempiin mittasuhteisiin yhdistysten parissa. Tämä edellyttää vapaaehtoisilta toimijoilta yhä vahvempaa sitoutumista toiminnan ylläpitämiseen, kehittämiseen ja yhteisöllisyyden rakentamiseen. Toisaalta tähän on olemassa yhdistysten verkostoitumisen kautta vahva pohja. Lisäksi toiminnan ylläpitämiseen vapautuu aikaa ja energiaa palkkatyöltä.

Järjestötyölle on tarjolla mahdollisesti erittäin kukoistava tulevaisuus, johon on hyvä alkaa varautumaan pikimmiten. Martoilla järjestönä on hyvä pohja tähän, tarkasteltiinpa sitä sitten arvopohjan, historian, talouden tai rohkeuden näkökulmasta.