Pari viikkoa sitten Ennakointikamari ja PKS-ennakointi julkaisivat tutkimustuloksia liittyen tulevaisuuden uudenlaisiin ammatteihin. Tutkimuksessa esitellyistä uusista ammattinimikkeistä useat korostivat sosiaalisten taitojen kasvavaa merkitystä työelämässä. Oma huomioni kiinnittyi erityisesti "sosiaalisen kimmoisuuden opettajaan", jonka taitoja on kyselyssä kuvattu seuraavasti:
"Sosiaalisen kimmoisuuden lisäämiskoulutus. Vuorovaikutus ja toisten kanssa toimeen tuleminen siten, että jättää tilaa kanssaihmisille ja siitä huolimatta näkyy, kuuluu, saa ihmiset innostumaan, erottuu tapetista. Kanssaihminen pystyy kasvamaan tällaisen ihmisen kanssa ja molemmat voittavat."
Kun työelämä perustuu yhä enemmän ajatustyöläisten välisiin neuvotteluihin, sosiaalista kimmoisuutta pitää kehittää. Yleensä neuvottelut sujuvat hyvässä hengessä. Kyky tehdä kompromisseja on yksi tärkeimmistä sosiaalisista taidoista nykypäivän työelämässä. Kuitenkin aina silloin tällöin ajaudutaan kriisiin tilanteissa, joissa ei ole olemassa oikeaa ja väärää, vaan on erilaisia ajattelutapoja, toimintamalleja - ja vallankäyttöä.
Hyvin sujuvassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa valta on marginaalissa, mutta konfliktitilanteessa vallalla on mahdollisuus aktivoitua. Konfliktitilanteen ratkaisussa on toisin sanoen löydettävä ratkaisu myös valta-asetelmaan.
Toiset meistä ovat luonnostaan empaattisempia ja joustavampia kuin toiset. Niitä, jotka pyrkivät kompromisseihin ja "luopuvat vallasta", koska eivät ehkä edes osaa ajatella asioita valtanäkökulman kautta.
Onko sosiaalisen kimmoisuuden opettamisessa oikeastaan kyse siitä, että opetetaan ihmisiä luopumaan valta-ajattelusta, näkemään asiat toisin ja toisen näkökulmasta. Emme ole kovin kaukana niinkään yksinkertaisesta ja ilmeisestä asiasta kuin hyvästä ja toista kunnioittavasta käytöksestä.
Toiselle ihmiselle voi hyvin jättää tilaa ja antaa valtaa, ja silti "erottua tapetista", kuten kyselyssä sosiaalisten taitojen merkitystä oivaltavasti kuvannut henkilö on kommentoinut. Neuvottelujen ollessa keskeinen työn tekemisen väline asioiden eteenpäinvienti vallan avulla voi lopulta tuottaa enemmän hallaa kuin hyötyä.
